Puola

Heräsin 5.30 kun nelosella pyörivän sarjan Criminal Maindsin entinen "pahis" viikatemies, oli hyökkäämässä kimppuuni, Olin siis vanha mies nukkumassa ?? ja heräsin kun viikatemies oli hyökkäämässä sängyn jalkapäädystä kimppuuni ja potkaisin häntä naamaan. Heräsin siis kun potkasin seinää.

Aamulla oli sovittu tapaaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä 9.20, mutta tapani mukaan saavuin paikalle jo 8.35. Siinä oli sitten joku hetki odottelua, että luokkakaverini ja opettajat tulivat. Olemme siis matkalla koulussa toimivan leikki yrityksen messuille. Etsimme uusia asiakkaita ja esittelemme yritystämme.

Lentoa saimme odottaa pari tuntia ja jännitys vain kasvoi mitä lähempänä koneeseen meno oli. Päästiin lopulta koneeseen eikä matka ollut pitkä Varsovaan. Siellä saimmekin sitten odottaa melkein neljä tuntia seuraavaa lentoa. Paluu matkalle onkin jo tavarat melkeen valittu. Saavuimme sitten vihdoin hurjan taksimatkan jälkeen Stalowa Wolaan ja hotelliin. Hotelli aivan ihana ja viihtyisä, Hotel Stal. Tavarat huoneeseen ja oppaan osoittamaan suuntaan. Paikalliset ostoskeskukset. Löydettiinkin vihdoin perille, ensimmäinen just mennyt kiinni ja seuraavassa tunti aikaa. Mukaan tuli ihanan keltaiset tennarit noin 10€ ja aivan ihana mallikappaleita myyvä kauppa. Vielä ei sieltä löytynyt kivaa, koska aikaa ei ollut paljon. Paikallisesta kaupasta ostin vettä ja croissantteja suklaa täytteellä. Sieltä pääsi reilulla 2€. Kaverini ostikin sitten vähä enemmän ruokaa kaupasta ja silti hinnaksi tuli alle 5€.

Huomenna sitten tutustutaan vanhaan kaupunkiin ja messupisteen pystytys ja shoppailu jatkuu :D

Talot täällä näyttävät aivan ihanilta. Erikoisen näköisiä ja yhteen kerrostaloon oli maalattu sateenkaari.

Mutta lennoista selvittiin pienellä pelolla, ei siis iskenyt pahempi paniikki vaikka sitä pelkäsinkin.

Nyt nukkumaan :)

Äitienpäivä

Haluan toivottaa paljon Onnea todella Rakkaalle äidilleni ja molemmille mummeilleni <3

He ovat kaikki opettaneet ja vaikuttaneet nykyiseen elämääni suuresti ja he kaikki ovat äärettömän rakkaita minulle.

Mummi (isän puolelta)
Hän on opettanut minulle, itsehillintää ja tyyneyttä. Ehkä myös heidän (mummin ja papan) rahan käyttö on vaikuttanut omaani. He eivät ole koskaan milläänlailla esitelleet ja tuhlanneet rahojaan vaan ovat säästäneet. Koen että se on yksi suurimmista oppimistani asioista, koska olen aika hyvä säästämään rahaani vaikka välillä sattuu hiukan lipsahduksia. Muistelen lämmöllä aikoja, kun kesäisin olin heidän mökillä uimassa. Saatoin uida koko päivän ja ottaa mummin kanssa aurinkoa. Vaikka emme ole samaa lihaa ja verta, koen vahvasti heidän olevan isovanhempiani. ja vaikka en juttelekkaan heidän kanssaan usein, he ovat hyvin rakkaita minulle, vaikka emme sitä ääneen sano. Paljon onnea rakas Mummini <3

Mummi (äidin puolelta)
Tältä mummilta olen oppinut paljon käsitöistä, ruualaitosta ja poliisi sarjoista. Vietin paljon aikaa lapsena heidän luonaan ja he (mummi ja ukki) kutsuvatkin minua heidän lellikikseen, ja pihtäähän se vähän paikkaansa x) Mummilta olen oppinut kutomisen ja vielä enemmän ristipistojen ilon. Heidän luonaan tunnen olevani kotona. Heidän seura, ruoka ja kodin lämpö ovat asioita mitä heissä kaipaan kovasti. Olen viime aikoina itsekkin taas tykästynyt tekemään ristipistoja ja olen lähettänyt niitä heille korttien muodossa ja he ovat niitä ylpeänä esitelleet tutuilleen. Mummin ruoka on yksi parhaimmista, joten soittelen välillä kysyäkseni ohjeita ja siitähän tulee melkein yhtä hyvää kun mumminki. Nuorena vietin mummin kans illat sohvalla katsoen Poirottia ja muita rikossarjoja, ei kuitenkaan CSItä :) Yritän aina välillä soitella mummille, mutta mummi ei tykkää oikeen puhelimessa puhua, mutta täytyy se silti välillä soittaa. Toivottavasti he tietävät kuinka paljon he merkitsevät minulle ja tulevat aina merkitsemään. Paljon onnea rakas Mummini <3

Äiti
Äidiltä olen oppinut ainakin hiukan tempperamenttiä, jonkinlaista uskoa yliluonnolliseen ja sisustamisen. Olen hyvin onnellinen siitä, että äiti jaksoi biologisen isäni lähdettyä etsiä uuden miehen, josta sainkin maailman parhaimman isän ja isovanhemmat. Paljon haluan antaa myös kiitosta siitä, että hän on huolehtinut, että olen saanut parhaan mahdollisen hoidon sairaana ollessani. Ja myös ihanista pikkusiskoistani. Ihailen hänen kannustamistaan ja sitä, että hän on opettanut minua pitämään puoleni ja olemaan vahva. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani hänen tyttö. Hyvää äitienpäivää rakas Äiti <3

Vielä paljon onnea heille kaikille ja muistakaa, että olette kaikki hyvin tärkeitä ja rakkaita vaikka emme sitä usein ääneen sano <3

Ei puhu eikä pussaa, mutta rakkaudesta se hevonenki potkii!

Alkuvuodet olivat ihanaa aikaa on ne kyllä vieläki, mutta ei ihan samanlaista, kuin silloin. Pidettiin kädestä kiinni ja pussailtiin. Miksi ei enään? Aina sanotaan, että parisuhde muuttuu vuosien aikana, mutta minkä ihmeen takia. Miksi aina ei voi olla yhtä ihanaa ja loputtomasti rakkauden osoituksia?

En koe, että "tarpeeni" olisivat muuttuneet näiden kuuden vuoden aikana. Haluaisin vieläkin vaan istua sohvalla toisen kainalossa katsomassa telkkaria ja kävellä käsi kädessä ulkona. Mikä siinä on niin vaikeaa? Olen pitkään miettinyt, että onko ulkonäössäni jotain vikaa, joten päätinpä tehdä asialle jotain, mutta eipä asiat ole siltikään muuttunu. Ehkä vika ei ole sitten minussa. Mutta jos vika onkin Hänessä? En koe että Hänessäkään on mitään vikaa, paitsi ettei Hän osaa kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan. Miten voi lapsuuden ja nuoruuden asiat vaikuttaa aikuisen ihmisen käytökseen niin voimakkaasti? Olen usein sanonut Hänelle, että hän voi puhua ja kertoa asioita ja että kyllä minä kuuntelen ja olenki kiinnostunut tietämään. Onhan Hän elämäni rakkaus. Mutta ei. Miten saisin hänet tajuamaan kuinka paljon Hän satuttaa minua käytöksellään kun pelkkä sanominen ei riitä?

Mutta onneksi myös Hänen teot kertovat, että Hän edelleen rakastaa minua. Pienet asiat, yllätykset, kutittelut ja muut pikku kiusaamiset osoittavat minulle, että Hän ei ole unohtanut minua. Ehkä vain täytyy sitkeesti jaksaa yrittää ja jos se jonain kauniina päivänä palkitaan.

Mutta onneksi rakkaus ei ole minnekkään kadonnut <3

                                                          E <3 T

Jaksaa jaksaa ...

Ärsyttävää ku pitäs mennä kouluun, mutta ei millään huvittais :s Opettaja vielä eilen ilmotti, että tänään ruvetaan käsittelemään jotain uutta, mutta ei sekään oikeen kannusta lähtemään. Inhottavaa ku pitää olla aina niin laiska :( Mahaki kurninu koko aamun enkä siltikään ole saanut tehtyä aamupalaa, ei hyvä.

Yritin eilen epätoivoisena saada tehtyä yhtä rästi tehtävää, mikä ois pitäny palauttaa jo viime syksynä. En vaan tiedä miten se voi olla niin vaikeeta. Opin aina ne helpoimmat ja vaikeimpia juttuja en vaan ikinä meinaa oppia millään. Nytkin ollaan viime viikot tehty kirjanpito tehtäviä koulussa ja en oo tainnu kertaakaan saada tehtävästä oikeaa tulosta :s Monet on kylläkin jäänyt kesken ku on menny hermot niihin tai tullu ilmoitus, että joku onki palautettava tehtävä. Oonkohan mä ees oikeella alalla? Kiinnostusta ja innostusta on oppimaan, mutta joka kerta ku kova työ menee hukkaan jonkin virheen takia tuntuu ku putois kuoppaan ja sieltä ei meinaa millään päästä ylös. Vähä pelottaa miten selviän harjottelusta :o

Inhottavinta tällä hetkellä on kyllä se ku on hirveesti rästi tehtäviä ja ois tämä kuukausi aikaa tehdä niitä. Tulee aika kiire ku en vaan kykene keskittymään. Täytyy varmaan vaan palauttaa nuoki kirjanpidon tehtävät ja olla välittämättä virheistä. Ainakin ois ne pois päivä järjestyksestä.

Kai mä meen tekemään sitä aamupalaa ja sit kömpis sinne kouluun. Onneksi pääsee tänään kahvakuula tunnille.

Mukavaa päivää!

No sainpas viimein nukuttua, vaikka vaan kolme tuntia, mutta ainakin ens yönä tulee nukuttua. Kirjanpitoa on hyvin hauska tehdä, kun silmät on ristissä ja näkee pelkkiä mustia länttejä ruudulla.

On myös yksi asia vähemmän mietittävää, kun lääkäri lupasi laittaa lähetteen eteenpäin, kun psykiatrinen sairaanhoitaja ei siihen suostunut. Nyt sitten odotetaan vaan tietoa, että miten käy. Saa nähdä kauanko siinäkin menee.

Meinasinpa ruveta itkeä vollottamaan, kun odotin pääsyä lääkärille. Luin metron tekstareista, että oli ammuttu naaras susi, että mitä jos sillä onkin jossain pentuja. Toivottavasti ei ollut ja jos onki ni toivottavasti ne ja kaikki muutkin pikkuiset selviävät :)

Nyt maha huutaa siihen malliin, että täytyy lähteä syömään.

Olkaa kaikki eläimet turvassa <3

Hyvää huomenta!

Taas on sellainen ilta, ettei unta uskalla ottaa kylään. Väsyttää kauheasti, mutta peiton alle ei vaan uskalla kömpiä. Joten keksinpä tälläisen aloittaa :) Onneksi yön viihdykkeenä on söpöt leopardin poikaset, jotka eivät osaa päättää miten päin olisivat.

Vielä olisi tämä kuukausi aikaa etsiä työharjoittelu paikka. Monta on mielessä ja yksi suuri suosikki, mistä en vielä ole kuullut mitään. Harmittaa näin jälkikäteen kovasti ku en kirjottanutkaan siitä tai tuosta ja tekisi mieli lähettää uusi viesti perään, mutta en taida kehdata. Mulla on suuret toiveet ja haaveet harjottelupaikasta ja itse harjoittelun sujumisesta. Syksyllä alkaa siis viimeinen harjoittelu, mikä kestää tammikuuhun asti ja sen jälkeen ei olekkaan mitään tietoa mitä tekisin. Kovasti toivon, että harjoittelupaikasta syntyisi jotakin pidempää.

Nyt jos keksis jotain todella väsyttävää tekemistä ni pääsis vielä nukkumaan.

Pian huomenta!